Syksyistä päivittelyä

Aurinkoa on piisannut näinä päivinä.Lämpö on ollut mukavan pehmeää ja illaksi nopeaan viilenevää.Oikeastaan tosi sopivaa,mitä ei ole varsinaisena kesänä juuri montaa päivää ollut.Satoa saa pikkuhiljaa korjailla pois pellosta.Täytyy ihan mainita,että perunaa tulee hyvin kellariin asti.Porkkanaa tuli myös useita rivejä.Suurin osa on mennyt ja menee tallin asukeille;ponille ja kaneille.Sipulia sain pikku pussillisen;sen viljelyyn tarttee perehtyä enemmän,mitä pelto vaatisi,jotta sipulikin kasvaisi.Omenoita keräilin eilen ja niitäkin tuli ihan riittävästi.Viikolla alkaa soseen teko meillä ja muutamalla muullakin meidän omenoita saaneella ystävällä.
Auringonkukat kasvaa hujahtivat kasvimaan laidalla about.neljä metrisiksi..olisi niillä johonkin kisaan voinut osallistua tai pitäjän lehteen laitaa jutun pätkän,mutta mitäpä suotta.

 

Mutta miten hitaasti tomaatit kypsyvät nykyään? Tälläisen kesän jälkeen luulin,että saan poimia varhain kyspsiä tomaatteja omalta runsaalta tarhalta,mutta mitä vielä,ei sinne päinkään.Raakoja ja pieniä ovat poloiset.

Täytyy tuoda sisälle niitä kypsymään villasukan sisään,ettei työ mene ihan hukkaan.

 

Sitten toisenlaisiin tapahtumiin.Auvo-kissa on hyvin kotiutunut.Ensin,kun uskalsimme sen pihalle päästää,niin Auvo tuli hyvin sisälle niinä päivinä ja tiesi mistä ruuan saa.Mutta sen jälkeen,kun oli ehkä pari pv menty eteenpäin Auvo katosi.Siihen oltiin kyllä varauduttu,mutta kyllä se asia vaivasi ja harmittikin.Öisin terassin ruokalautaselta häipyi ruoka,joten laitoimme riistakameran ottamaan kuvaa öisestä syöjästä.Jännää.No,Auvohan se siellä oli käynyt syömässä ja huokaistiin,että katti omalla tontilla siis liikkuu.No,ei mennyt kuin muutama pv,niin Auvo ilmaantui pihaan ja tuli sisälle kuin aina ennenkin kotiinsa.Seuraavan vuorokauden Auvo viihtyi univelkojaan nukkuen ja väliin silmät ristissä ruokaillen.Reviirin merkkaus oli ottanut voimille.Nyt on käyty rokotuksellakin ja pe on narttukissojen leikkausoperaatio.

Kesäkukat alkavat olla ehtoopuolella.Onneksi sentään samettikukat ovat vielä loistossaan.Tiedän kyllä mitä siemeniä kylvän ensi keväänä uudestaan.Näihin tunnelmiin ja riimeihin on hyvä lopettaa ja huomenna uusi viikko aloittaa.

 

 

 

 

Yksi rojekti vähemmän

Aamulla tuntui,ettei saa vauhtia päälle ollenkaan.Siinä sitten lasten kanssa puuhastelin tutut aamutoimet ja kahvia pari isoa mukia hörppien alkoi ajatuskin taas kulkea.Rulla kasvihuonekalvoa nökötti puuliiterin seinustalla.Ostaessa sen,ajatus oli tehdä siitä vain peite kurkun-ja tomaatin taimille ja loput pistää jemmaan tulevaisuuden tarpeita varten.Mutta niin siinä sittten kävikin,että aloin suunnittelemaan pientä kasvihuonetta ja iltaan mennessä se oli jo valmis! Ihan kiva siitä tuli ja tyytyväisen olon kera (mitä nyt pienistä kyynärpääsäryistä),kun yksi kesän askare tuli tehdyksi.Nyt jäänkin innolla odottamaan kasvien kasvamista ja kenties satoa.

 

Napsin illalla muutamia kuvia kukista,kun ne kasvavat juuri nyt aivan hurjaa vauhtia.

Kasvimaalla on myös 'herätty'.Perunat sensijaan kasvattavat juuriaan vielä pitkään ennen ensimmäisiä elonmerkkejään.

Kevättä ja töitä


Varma kesän tulon merkki on,kun pääskyset,käärmeet ja kasvit alkavat näkyä pihapiirissä.Nämä toivotut ihastuttavat,mutta kaikki matelijat saisivat pysyä loitommalla.Ensimmäinen kyy tuli ihan talon kivijalan viereen lämmittelemään ja kun tytön kanssa tulimme autolta,niin ei ollut kaukana,ettei astuttu päälle.Sen verran taas pisti vihaksi tuo läheinen tuttavuus lieron kanssa,että lapio löytyi hyvin äkkiä käteen ja hyvästit jätettiin.
Pääskyset ovat löytäneet taas meillekkin ja ovatkin oikein tervetulleita maatalon pihapiirin kesäasukeiksi vähentämään hyttys-ja kärpäskantaa.

Taimet ovat kasvaneet mielestäni kohtalaisen hyvin ja tänään kannoinkin ne ulos ottamaan happea ja nauttimaan lämmöstä.

Sain istutettua sipulit,porkkanat ja salaatin pikkuiselle kasvimaalleni.Jäädään odottamaan kuinka ne alkavat kasvamaan.

Mies kynti ja karhitsi perunapellon eilen.Lapset saivat osallistua traktorihommiin.Oli niin silmäparit suurella molemmat.Poikakin oli viimeksi ollut kunnolla traktorin kyydissä neljä-viisi vuotta sitten,kun tehtiin vielä itse heinää hevosille.Traktorityöt ovatkin olleet minimissään viime vuosina.Lähes lumeton oli talvi ja nekin hituset mitä satoi hetkeksi,niin lumityöt teki naapuri.Miehellä oli jalka silloin paketoituna.

Jos viljava pelto on hyvää katseltavaa,niin on myös vasta muokattu peltokin;ai että:)

Puutarhassani nousee paljon varjoliljan alkuja.Voi olla tosi vanhaa kantaa,veikkaisin lähemmäs 100 v istutettua.

Niitä on tullut siirrettyäkin vähän sinne sun tänne varjoisampiin paikkoihin.

 

Menenkin tässä jatkamaan puutarhaunelmiani,nyt kun lapset viihtyvät omissa leikeissään ja mies kalastuskisoissa.

 

Köh köh

Helkkarin yskä vaivaa minua.Eilen tuntui,että henki ei kulje.Hinkuu ja vinkuu vaan.Eipä sen kummosempi päivä tänäänkään ole ollut,mutta sen verran jaksavampi,että sain koulittua loputkin taimet.Yhtään enempää ei olisi sopinut hyllyn päälle kasvamaan.

Poika kylvi rairuohoja eilen ja tänään saa tyttökin pistää omia kasvamaan,kunhan reissultaan palaa.

Kuntokuuri juurtunut arkeeni,mutta meinaa kärsivällisyys välillä loppua,kun tuloksia ei vaan meinaa halutulla tavalla tulla.Sauvalenkkeily on nyt tauolla tämän yskän takia.Ruokailutottumukset olen saanut pidettyä kurissa.Syön aivan ihmeellisiä aterioita;esim.paistettua paprikaa sipulirenkailla,palanen lihaa ja salaattia raejuustolla.Kukkakaalilaatikko on muuten ollut ihan hyvää,kun laittaa pekonia lisukkeeksi.Kaalikeittopäiviäkin on ollut.Aikaa vievää puuhaa tämäkin vaan on,kun tekee kaikille vähän erilaisia sapuskoja.Kaippa sitä jossain vaiheessa taas päästään samojen ruokien pariin..

Aprillipäivänä

Ensimmäinen  kalenterin kevätkuukausi alkaa lumisateessa ja pikkupakkasessa.Viime viikko oli plussan puolella kivasti,mutta nyt ilma ottaa väliaikaisesti takaisin.Haravoinnin makuun pääsin viikonloppuna ja ensimmäiset kylvökset alkavat näkyä.Tosi nopeasti isosamettikukan alut nostavat päänsä.Lasten avustuksella kylvimme isoa samettikukkaa,tähkälaventelia,mustasilmäsusannaa sekä kokeilumielessä monivuotisten siemenistä palavaa rakkautta ja ruusumalvikkia.Innolla niitä aina kylvää,mutta usein on mennyt harjoitteluksi.Lapset,kun olivat pienempiä,niin he kävivät harventelemassa ja tekemässä 'kakkuja' mullasta.Silloin muinoin kissa joko söi taimia tai pudotteli laatikoita..Onnekseni koskaan en ole ilman kesäkukkia jäänyt.Siskoni kasvatit loistavat varmasti pitkään syksyyn;) Ja taimitarha on olemassa jokaisen ulottuvilla,joten epäonnistuneinkin viherpeukalo saa takuulla väriloistetta terassilleen.

Sitten kun ollaan jo reippaasti alkukesän puolella,niin kasvimaa kutsuu sekä tartteehan silloinkin kylvää lisää kukkia kasvuun.Takuu onnistujat ovat krassit ja tuoksuherne.Suosittelen.