Aikaisemmin mainitsin,että elimme loppukesän ja alkusyksyn vesipulassa.Odotimme isompia sateita,mitä ei alkanut tarpeeksi aikaisin,ennen talven saapumista.Teetimme uuden kaivon ja oli ilo huomata,miten hyvään vesisuoneen iskimme.Mieheni pystyi katsomaan paikan pajuvarvulla.Kokeilumielessä minäkin testasin moisen uskomuksen ja kappas varpu taipui ihan todenteolla.Olin siis perinyt isäni taidon kaivon paikan katsojana.Taito oli ilmeisesti kypsytellyt minussa,koskaan aikaisemmin ei samaa kokemusta ole tullut.Ihmeellistä.Kiitos.
Piha käännettiin ensin talon takaa,jonne uusi kaivo tehtiin.Uskomattoman paljon maata nousi kuopasta.Ja isoja kiviä! Niille olikin sopiva suunnitelma uuteen istutus- alueeseen mukavasti kukkien lomaan.Taitava koneenkuljettaja ne asetteli piirustus- ehdotukseni mukaisesti.Tämä uusi alue,joka samalla tasoiteltiin,on meidän vanha ratsastuskentän paikka.Siihen tehtiin tie ja uutta nurmikenttää.Meille voi nyt ajaa suoraan pihaan.Myös vanha tie on käytössä.Uusi tie on alkuperäisen tien kohdalla,eli palattiin taas vuosikymmeniä taaksepäin.
Uutta kasvillisuutta on istutettu,ettei alue näytä liian avaralla.Pihlajalajikkeita löytyy nyt riippa-sekä helmimallisina.Pihlaja on lempipuitani,luonnonversio on juuri nyt kauneimmillaan ruskan väreihin puettuina.
Takapihan nurmikko tehdään ensi keväänä.Nyt vielä keskitytään menossa oleviin asioihin.
