Hangilla hohtavien

Että sitä osaa nauttia pienistä asioista.Aurinko paistoi niin ihanan keväisesti,että päätimme pojan kanssa eilen lähteä hiihtämään.Meidän likeltä menee hyvä hiihtolatu,niin mikäs tässä on ladulle 'hypähtää'. Nykyään suksetkin ovat lähes aina käyttövalmiit,ettei tarvitse tuhrata voiteiden kanssa. Kun itse oli lapsi mieleen tulee ne hikiset hiihtoreissut,jotka koulun liikuntatunneilla maistui pakkopullalta.Nyt sen sijaan mieli lepäsi ja imi suorastaan auringon energiaa tuleviin päiviin.

Otin kuvan meidän kotipeltojen kohdalta,jossa näkyy heinälato.Mieleeni tulevat niin kuumat heinänteko ajat sekä syksyt/talvet ,kun isän ja äidin kanssa haimme heinäkuorman lähes joka sunnuntai useampana viikkona vuoden mittaan.Korkean heinäkuorman päällä oli mukava makoilla ja katsella taivasta,kun kuusien oksat hipoivat kuorman päällysiä . Ei huolia eikä murheita.Saa olla tyytyväinen omasta lapsuusajasta.Meillä nykyihmisillä onkin oma haasteensa jättää hyviä muistijälkiä omille lapsille.Toivottavasti onnistumme;)

Hiihtolomansa päättäneille hyvää alkavaa arkista viikkoa !

Arvoitus

         Mikä näistä ei kuulu joukkoon? ;)

Hmm..ilmassa on jo kevään tuoksuja..

Seuralaiset

Tallityöt on  melko yksinäistä puuhaa nykyään meillä.Isommat lapset ei kauhean kiinnostuneita ole siellä olemaan,pienin on joskus hääräämässä,jolloin työnteko menee monen mutkan kautta valmiiksi.Pikkumies tykkää vähän mennä sinne ja tänne ja kokeilla miltä mikäkin tuntuu ja maistuu.Se hetki kun tallissa käydään moikkaa kaakatuisia ja muita ,on tosi tärkeä vaihe meillä ulkoillessa .Traktoria täytyy  päästä myös taputtelemaan ja isi kun on pihalla,niin silloin pääsee hytissäkin käymään ja nappeja painelemaan.Aa että;)
Itsekseni tallitöitä tehdessäni ympärilläni häärää nämä meidän kukkopojat!