sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Hangilla hohtavien

Että sitä osaa nauttia pienistä asioista.Aurinko paistoi niin ihanan keväisesti,että päätimme pojan kanssa eilen lähteä hiihtämään.Meidän likeltä menee hyvä hiihtolatu,niin mikäs tässä on ladulle 'hypähtää'. Nykyään suksetkin ovat lähes aina käyttövalmiit,ettei tarvitse tuhrata voiteiden kanssa. Kun itse oli lapsi mieleen tulee ne hikiset hiihtoreissut,jotka koulun liikuntatunneilla maistui pakkopullalta.Nyt sen sijaan mieli lepäsi ja imi suorastaan auringon energiaa tuleviin päiviin.




Otin kuvan meidän kotipeltojen kohdalta,jossa näkyy heinälato.Mieleeni tulevat niin kuumat heinänteko ajat sekä syksyt/talvet ,kun isän ja äidin kanssa haimme heinäkuorman lähes joka sunnuntai useampana viikkona vuoden mittaan.Korkean heinäkuorman päällä oli mukava makoilla ja katsella taivasta,kun kuusien oksat hipoivat kuorman päällysiä . Ei huolia eikä murheita.Saa olla tyytyväinen omasta lapsuusajasta.Meillä nykyihmisillä onkin oma haasteensa jättää hyviä muistijälkiä omille lapsille.Toivottavasti onnistumme;)



Hiihtolomansa päättäneille hyvää alkavaa arkista viikkoa !


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti