Syysloma ja remonttimuistelua

Tulevalle viikolle mahtuu monenlaista suunnitelmaa.Kaverikyläilyä onkin jo osittain   toteutettu,nimpparien viettoa, toisen lapsen kummien luona olisi kiva käydä joku pv,eläinpuistoretkikin on harkinnassa ja sitten ihan näiden omien juttujen parissa menee mukavasti aikaa.Syysflunssa vaan on vieraillut meillä ja hätyytellyt jo naisväen nenissä ja nivelissä.Ei kiva.

Syyshommat on tullut tehtyä siihen malliin,että vielä puita odotellaan pihaan,saisi mies ne ennen talvea vielä pätkästyä liiteriin asti.Pientä lämmittelyä on saanut puuhastella,vaikkei varsinaisesta kylmyydestä ole ollut harmia.Kellarikin saisi jäähtyä vielä pikkasen enemmän,että perunat säilyisi parempina.Nuohooja tulee ensi viikolla puhdistamaan piiput,niin saa pökköä lykätä vuoden pesään taas ihan huoletta.Lämmittämisestä pääsee nauttimaan taas oikein kunnolla,kun meilläkin nuita pesiä riittää.Yläkerrassa kaksi pienempää pönttömuuria ja alakerrassa takan sekä hellan lisäksi kaksi isompaa pönttömuuria.Tallin vanhassa karjakeittiössä on vielä kiuas,jolla saa siellä nopean lämmön aikaiseksi.Että kyllä puita saa olla varattuna ihan mukavasti.Ennen remonttia ( v.2012) puita kului aivan mahdottomasti,kun meidän talossa ei silloin ollut eristeitä.Hirsiseinän kaverina oli ainoastaan mineriittilevy.Nurkista veti ja puita kului.Nyt on ulkoseinissä kunnon eristeet ja uusi verhous,eikä puitakaan kulu enää hirveästi.

 

Tässä vanhoja kuvia,jossa näkee ulkokuoren.Siitä on tosiaan kk vaille kolme vuotta,kun meillä kaivinkone iski ensimmäisen kauhaisun ulko-oven viereen.Siitä alkoi n.5 kk kestävä iso remontti.Ulkovuorauksen lisäksi meille vaihdettiin tiilikaton tilalle pelti ja lisäsiipi tehtiin vanhan kuistin ja pesutilojen jatkeeksi,jonne saatiin kodinhoitotila, toinen vessa,pesuhuone ja pikkuinen sähkösauna.Kaikki tarpeellinen kompaktiin tilaan.

Valmista tuli ja nyt vaan eletään täyttä arkea.Pyykkikone ja kuivausrumpu laulaa vuorotellen ainakin kerran päivässä.Sauna napsautetaan päälle lähes joka ilta,siivousvälineet saan omaan kaappiin,eikä imurikaan enää pyöri milloin missäkin nurkassa.Pesuhuoneen lattialämmityksen ansiosta lasten ulkovaatteet ja kengät kuivaa hyvin ja oma sisäänkäynti ulkoa suoraan kylppäriin saattelee kuraiset varusteet suoraan puhdistukseen.Ainakin teoriassa.

Päivitystä kanalasta

Meillä kanat ovat asustaneet kesän ulkohäkissä ja nyt syksyn tullen on talliin varustettu oma karsina siivekkäille.Ensin mies valkaisi seinät kalkkimaalilla ja rakenteli orsia sekä pesän yhdelle seinälle.Kanat vaihtoivat asumustaan vähitellen.Ensin yön ajaksi talliin ja päivät saivat olla vielä ulkona auringossa.

Karsina on muuten vanha vuosia sitten edesmenneen Corona -ponin karsina:) Täytyisi varmaan joskus tehdä jokin muistelo meidän vanhoista hevosista ja poneista.Silloin ei tällainen blogistelu ollut vielä muodissaan,mutta nyt ajateltuna olisi ollut tosi kiva tallentaa sen aikaisia tapahtumia nettiin.Onneksi paljon on tullut otettua kuvia.Silloin meinaan oli monenmoista tapahtumaa tallilla pienten ja vähän isompienkin heppahöperöiden parissa.Mutta vielä tämän postauksen aiheeseen,eli kanoihin.

 

Vielä viimeiset 'hyvästelyt' kanojen  kesämökille ja uusia kotkotuksia odottelemaan.

Piikkinen ihanuus

Meidänkin pihaan on ilmestynyt pari siiliä:) Täällä niitä on kaivattu vuosia ihan jo käärmekannan takia ja muutoinkin silmän iloksi.On ne niin söpöjä otuksia.Kissanruokaa on tarjottu näille uusimmille ystävillekkin ja huomenna saavat ahventa.
Illalla oli toinen siilistä ruokailemassa ja mies meni tekemään lähempää tuttavuutta.Ihan helposti oli antanut ottaa syliin.Sen verran toi näytille,että poika kun oli vielä hereillä niin pääsi kokeilemaan siilin erikoista turkkia.Itsekkään en tosiaan ollut näin lähelle siiliä koskaan päässyt.Olipas meillä hieno elämys ennen nukkumattia.

Mitalli kahveilla

Mies harrastaa veto-uistelua,jonka tiimoilla myös kisareissut ovat olleet monen kesän kuvioissa mukana.Pohjanmaan vesistöt ovat tulleet tutuiksi ja 'rassatuiksi'.Viime vuosina on menestystäkin tullut ihan kiitettävästi.Cup voitto tuli jokunen vuosi sitten ja eilen pokkasivat hopea-sijan venekohtaisessa sarjassa sekä voiton joukkueena;) Onnittelut! Saavutuksiin saavat olla ylpeitäkin,kun useiden vuosien kokemus palkitaan sekä uistimetkin ovat  Mikan omaa kädentaitoa.

 

 

Kiitos kuuluu myös sponsoreille; Karilainen Ky Ähtäri,Oy industrial trading  Helsinki sekä Ähtärin urheilukalastajat ry.

 

Syksyistä päivittelyä

Aurinkoa on piisannut näinä päivinä.Lämpö on ollut mukavan pehmeää ja illaksi nopeaan viilenevää.Oikeastaan tosi sopivaa,mitä ei ole varsinaisena kesänä juuri montaa päivää ollut.Satoa saa pikkuhiljaa korjailla pois pellosta.Täytyy ihan mainita,että perunaa tulee hyvin kellariin asti.Porkkanaa tuli myös useita rivejä.Suurin osa on mennyt ja menee tallin asukeille;ponille ja kaneille.Sipulia sain pikku pussillisen;sen viljelyyn tarttee perehtyä enemmän,mitä pelto vaatisi,jotta sipulikin kasvaisi.Omenoita keräilin eilen ja niitäkin tuli ihan riittävästi.Viikolla alkaa soseen teko meillä ja muutamalla muullakin meidän omenoita saaneella ystävällä.
Auringonkukat kasvaa hujahtivat kasvimaan laidalla about.neljä metrisiksi..olisi niillä johonkin kisaan voinut osallistua tai pitäjän lehteen laitaa jutun pätkän,mutta mitäpä suotta.

 

Mutta miten hitaasti tomaatit kypsyvät nykyään? Tälläisen kesän jälkeen luulin,että saan poimia varhain kyspsiä tomaatteja omalta runsaalta tarhalta,mutta mitä vielä,ei sinne päinkään.Raakoja ja pieniä ovat poloiset.

Täytyy tuoda sisälle niitä kypsymään villasukan sisään,ettei työ mene ihan hukkaan.

 

Sitten toisenlaisiin tapahtumiin.Auvo-kissa on hyvin kotiutunut.Ensin,kun uskalsimme sen pihalle päästää,niin Auvo tuli hyvin sisälle niinä päivinä ja tiesi mistä ruuan saa.Mutta sen jälkeen,kun oli ehkä pari pv menty eteenpäin Auvo katosi.Siihen oltiin kyllä varauduttu,mutta kyllä se asia vaivasi ja harmittikin.Öisin terassin ruokalautaselta häipyi ruoka,joten laitoimme riistakameran ottamaan kuvaa öisestä syöjästä.Jännää.No,Auvohan se siellä oli käynyt syömässä ja huokaistiin,että katti omalla tontilla siis liikkuu.No,ei mennyt kuin muutama pv,niin Auvo ilmaantui pihaan ja tuli sisälle kuin aina ennenkin kotiinsa.Seuraavan vuorokauden Auvo viihtyi univelkojaan nukkuen ja väliin silmät ristissä ruokaillen.Reviirin merkkaus oli ottanut voimille.Nyt on käyty rokotuksellakin ja pe on narttukissojen leikkausoperaatio.

Kesäkukat alkavat olla ehtoopuolella.Onneksi sentään samettikukat ovat vielä loistossaan.Tiedän kyllä mitä siemeniä kylvän ensi keväänä uudestaan.Näihin tunnelmiin ja riimeihin on hyvä lopettaa ja huomenna uusi viikko aloittaa.

 

 

 

 

Elämme auvoista aikaa

Meillä on eletty viimeiset kk't koirattomana.Helpotusta on tuonut kesän aikana naapurin Hellu-koira,joka on ollut meidän' kesäkoira'.Helppo ja vaivaton kaikinpuolin.Se on osannut tulla heti meille,kun on kuullut lasten riemukasta pälpätystä ja pois on lähtenyt,kun on hetken viihdyttänyt meitä,että ollaan päästy vähän rapsuttamaan ja vöyhöttämään sen kanssa.Niin ja tietysti nakki on heitetty välipalaksi,vaikka ei saa kertoakaan joten ollaan siitä hiljokseen,eikä siitä sen enempää.Mutta syksyn tullessa Hellukin muutti taas pois ja seuraavaan kesään on vielä aikaa..

Joten;ollaan hankittu kissa! Se on reilun vuoden vanha neiti-kisu.Nimeltään Auvo ;)Aikas osuva nimi neidille,mutta kuten joillain muillakin on käynyt,että koiras ristitään miehen nimellä ja sitten huomataan,että kas kummaa koiras olikin naaras ja toisinpäin.Luulisin tässäkin tapauksessa niin käyneen.
Mutta asiaan,Auvo on pikkuhiljaa kotiutumassa ja iltaisin leikkii kovasti ja nauttii seurasta.Päivä menee nukkuessa ja syödessä.Hiukan sitä harmittaa,kun ei vielä ulos pääse,mutta kun tässä nyt muutama päivä vielä tutustutaan,niin eiköhän sen sitten uskalla pihalle päästää.On kuulemma hyvä pyydystäjä.Meillä juoksentelee hiiriä ja myyriä aikaslailla,joten Auvolla mahtaa olla runsaat apajat.

Koulun alkaessa

Meillä on aloitettu koulun-ja kerhon käynti tällä viikolla.Innokkaita repunkantajia on pyörinyt viimeajat kotona.Ihanaa innostusta on huokunut molemmista ja kesäloma on tehnyt tehtävänsä.

Kouluun saattelu ensimmäisenä päivänä toi mukanaan monenlaista tunnetta,jonka kokee vain ainoan kerran ja juuri sen lapsen kanssa.Sitä kiittää,iloitsee,suree,murehtii,toivoo ja huokaisee; kaikkea samaan aikaan ja vain sen hetken.Vanhemmuus pysyy,kasvatus muuttaa muotoaan,läsnäoloa joutuu tuomaan toisenlailla lähemmäs,kasvatusyhteisö laajenee ja tulee uusia ihmisiä ympärille,joihin luodaan suhteita.Ollaan alimmalla rapulla menossa kohti lapsen kasvua itsenäisyyteen ja aikuisuuteen.Yhdessä noustaan ja yritetään selvitä pahemmilta kompuroinneilta.

Hyvää ja turvallista koulutaivalta :)