Pörinää

Omenapuut ovat täydessä kukassaan.Ympärillä pörisee monenmoista hyönteistä.Pikkumies kuunteli tarkkaan mistä ihmeestä voi kuulua näin monen 'auton' pörinät! Tuumasi siinä hetken kuunneltuaan ;nöön nöön ja jatkoi leikkejään;)

Isommat lapset teki miehen,mummon ja papan kanssa veneretken.Hyvin oli matka taittunut ja mahat olivat tulleet täyteen rantaravintolan antimilla.
Illalla käytettiin kaikki lapset uimassa keskustan uusitulla uimarannalla.Oli hieno biitsi.

Kesäloma!

Lapset pääsivät kesälaitumille.Ovatkin käyneet ahkerasti koulua,eikä suurempia mutkia ole heidän elämässään muutenkaan tullut vastaan.Hyvin värikäs on ollut kevät ja samaa voisi odottaa kesälomaltakin.
Joka vuosi koululaisiamme olemme muistaneet kannustepalkinnoin.Viime vuonna oli laivaristeily ja tänä vuonna vähän toisenlaista puuhaa olisi tarjolla.Siitä kerron eri postauksessa.Pidetään jännitystä yllä.
Toukokuu on meillä loka-marraskuun kanssa juhlakuukausia.Me tytöt olemme näitä kevään juhlijoita;)

Puutarhaan kuuluu sellaista,että kukkapenkit ovat pikkuhiljaa kitketty,

huonokuntoiset pensaat leikattu alas,joita sitten olikin useita.Pakkanen ja ikä oli tehnyt tehtävänsä.Ollaanhan me asuttu täällä kuitenkin jo 23 v,niin alkuperäiset istutukset alkavat kaivata uudistusta.Viime kesä meni itsellä tuon selkävaivan takia ihan perus kotihommissa sekä vauva-arjessa.Nyt ollaan paremmassa vedossa ja intoa paukkuu.

Onnea kaikille valmistuneille sekä koulunsa päättäneille.

Kesää tehdessä

Viime kuukausi on mennyt vauhdilla niin kuin aina muinakin keväinä.Tänä vuonna kesänkeli tuli naps yhdessä yössä.Ympäristö alkaa pikkuhiljaa vihertämään ja kukkapenkissä alkaa kasvua näkymään.Olo on vähän malttamaton, kun haluaisi nähdä miten kaikki kukat ovat talven kestäneet.Lajisto on pieni meidän pihassa,mutta ihan sopiva.Piha täytyy olla simppeli hoitaa,jotta siellä viihtyy eikä tunnelma ole työleirimäinen.

Meillä on nyt sitten taas vene! Tarkoitus olisi käydä koko perheen voimin veneretkellä,kunhan tässä nyt oikein päästään kesäloman viettoon.

Isommat lapset ja mies viettävät laineilla vielä useita kertoja tulevana suvena.

Pieni vessli häärää minun perässäni,kun putsailen pihaa tai nypin pensaan alusia.Sitten hän kottikärryn kyydissä matkustaa ja ollaan niin maalla ja asian ytimessä.Ihan parasta;)

Ensimmäisiä kevään merkkejä

Huomasin ilokseni,että krookukset olivat nousseet kukkaan.Otin eilen ensimmäiset haravoinnit ohjelmaani vähän tunnustellen ,mitä selkäni on mieltä .Taitaa olla niin,että kropalleni parasta liikuntaa on sittenkin nämä vaihtelevat pihatyöt.Hyvillä mielin odotan jo seuraavaa pihan siivoustuokiota.Täytyy kai mainita,että meillä täällä Ähtärissä järjestetään pihakilpailu tulevana kesänä.Tämähän on meille juhlavuosi,koska kotikuntamme täyttää 150 v.Jotta on jokin porkkana tuleviin pihatöihin sen visuaalisen silmänilon lisäksi,niin minähän päätin osallistua tähän kilpailuun.Mikään kilpailuhenki ei minussa ole liiemmin koskaan puhaltanut,mutta kun johonkin otetaan osaa,niin tehdään se niin hyvin,kuin voidaan ja nautitaan ainakin perheen kesken.

Meidän Auvo-kissa otti päivänokosia lämpöisen puimalan seinustalla.Kissatkin nauttivat pihalla,kun alkaa olla hajuja ja kaikkea pientä liikkujaa.

Mies on käynyt ahkeraan pilkillä ja ensi vkl pitkänä perjantaina on tarkoitus järjestää yhdessä Ähtärin urheilukalastajien kanssa pilkkikisat;jäävarauksella.Sen verran on luvattu yöpakkasia,että eiköhän jää vielä ole kyllin turvallinen.

Näin ihania pääsiäisruohoja oli tytön luokka kasvattanut ja näperrelleet  pörröisiä pikku tipusia koteihin.Kuvan  asetelmasta on ottanut heidän opettaja.

Hyvää palmusunnuntaita!

Niin ja ykkösjuttu alkuviikolle oli tämä Pandojen saapuminen Ähtärin eläinpuistoon,pistetään nyt linkki sinnekkin,Tämä asia on saanut paljon huomioita medialta.Ihan simppelikuvioinen asia ei ole.

Toivotaan parasta isolle hankkeelle.Oma mielipiteeni jääköön kirjoittamatta.

Hangilla hohtavien

Että sitä osaa nauttia pienistä asioista.Aurinko paistoi niin ihanan keväisesti,että päätimme pojan kanssa eilen lähteä hiihtämään.Meidän likeltä menee hyvä hiihtolatu,niin mikäs tässä on ladulle 'hypähtää'. Nykyään suksetkin ovat lähes aina käyttövalmiit,ettei tarvitse tuhrata voiteiden kanssa. Kun itse oli lapsi mieleen tulee ne hikiset hiihtoreissut,jotka koulun liikuntatunneilla maistui pakkopullalta.Nyt sen sijaan mieli lepäsi ja imi suorastaan auringon energiaa tuleviin päiviin.

Otin kuvan meidän kotipeltojen kohdalta,jossa näkyy heinälato.Mieleeni tulevat niin kuumat heinänteko ajat sekä syksyt/talvet ,kun isän ja äidin kanssa haimme heinäkuorman lähes joka sunnuntai useampana viikkona vuoden mittaan.Korkean heinäkuorman päällä oli mukava makoilla ja katsella taivasta,kun kuusien oksat hipoivat kuorman päällysiä . Ei huolia eikä murheita.Saa olla tyytyväinen omasta lapsuusajasta.Meillä nykyihmisillä onkin oma haasteensa jättää hyviä muistijälkiä omille lapsille.Toivottavasti onnistumme;)

Hiihtolomansa päättäneille hyvää alkavaa arkista viikkoa !

Arvoitus

         Mikä näistä ei kuulu joukkoon? ;)

Hmm..ilmassa on jo kevään tuoksuja..

Seuralaiset

Tallityöt on  melko yksinäistä puuhaa nykyään meillä.Isommat lapset ei kauhean kiinnostuneita ole siellä olemaan,pienin on joskus hääräämässä,jolloin työnteko menee monen mutkan kautta valmiiksi.Pikkumies tykkää vähän mennä sinne ja tänne ja kokeilla miltä mikäkin tuntuu ja maistuu.Se hetki kun tallissa käydään moikkaa kaakatuisia ja muita ,on tosi tärkeä vaihe meillä ulkoillessa .Traktoria täytyy  päästä myös taputtelemaan ja isi kun on pihalla,niin silloin pääsee hytissäkin käymään ja nappeja painelemaan.Aa että;)
Itsekseni tallitöitä tehdessäni ympärilläni häärää nämä meidän kukkopojat!