Kuulun siihen ryhmään,joka ei purkita ja pakasta talven varalle varastoja täyteen marjoja ja hilloja.Vain sen verran,että on mukava joskus piristää oman ympäristön antimilla vaikka pannarin päälle tai kakkujen väliin.Tuleva kakkusesonki painottuu meillä aina loppusyksyyn ja alkukesään.
Omenat näyttäisi jäävän kovin pieniksi ja rupisiksi,joten säästytään jännetuppivaivalta, kun ei tarvi alkaa kuorimaan saaveittain omenia.Niin hyvää kun sose onkin.Se on yksi harvoista säilötuotteista,josta meidänkin lapset tykkää.
Lasten lähdettyä kuluun,tuumasin,että mitähän jos pienennän meidän ratsastuskenttää ja teen siitä Röllille tarhan ensi talveksi.Tuumasta toimeen vaan ja puolilta päivin kenttä oli saanut jo uuden ilmeen.Muistelin,että oli yhtä kuuma kuusi vuotta sitten syyskuulla,kun tähän kentälle teimme nämä paremmat aidat.Silloin vielä tallissa oli isompaa hevoskantaa ja kentälläkin täytyi olla kokoa.Kuulukoon nyt tämäkin työ ympäristön päivitykseen.
Nyt vielä maalaamaan lasten eilen rakentamia linnunpönttöjä! Sieltä ne koululaiset
jo saapuvatkin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti