Meillä vaan jatketaan rykimistä oikein keuhkojen täydeltä.Mahdottoman sitkeää yskää.Lapset ovat päässeet hieman vähemmällä,mutta me aikuiset yskitään sitten ihan omassa luokassaan.
Eräs myöhäisilta muuten luulin,että pääsin näkemään suden melko lähi etäisyydeltä.Koirammekin käyttäytyi kovin kummalliselta ensin terassilla ja jatkoi vöyhkäämistään vielä sisällä.Lamppujen kanssa lähdin tarkistelemaan,että mikä mahtoi olla tämä hiippailija.Kirkkaat silmät bongasin hetkeä myöhemmin ja seurailin niitä ihan mielenkiinnolla,että jokos sitä meilläkin päästään näkemään petoeläin ihan kotinurkalla.Hieman epävarmaksi kuitenkin jäi oliko se susi vai kauempaa tullut uroskoira,se joka meillä joskus koiran juoksun aikaan on pyörähtänyt.Nyt sitä vaan ei ole kuukausiin näkynyt.Piti asiaa jo vähän kauhistellakin. Susia kun Ähtärissä on paljon muuallakin,kuin eläinpuistossa.
Mutta tänään asia sai vahvistusta siihen suuntaan,että koira se on ollut.Tämä kyseinen koiranarttumme hurmuriuros-tuttavuus pistäytyi pihaamme toviksi ja tiesin mistä on kyse.Rakkautta on siis ollut ilmassa;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti