Pian on vuosi siitä,kun jouduin luopumaan rakkaasta suomenhevosruuna Niitti-pojasta ,Nipukasta.Se sai elää meillä kaikkiaan 12 vuotta.Nipukka ostettiin silloin perustein 'kiltti,perusosaava,terve ja laiskanpulska' jokapaikan heppa.Nuoruudessa Nipukka oli ollut vahvatahtoinen ori,jota yritettiin ravipuolelle,mutta paremmat vahvuudet hevosella oli ruunana harrasteratsupuolella.Nipukka oli edellisessä kodissaan vetänyt rangat mettistä ja kuskannut vedet kylältä,kun tilan kaivo oli päässyt kuivahtamaan.Alun perin menimme katsomaan ihan toista hevosta sille tallille,mutta se ei ihan ollut sitä mitä silloin hain.Nipukka esiteltiin meille sitten,kun jo melkein olimme lähdössä tyhjin käsin kotimatkalle.Koeratsastettiin sekin ja kaverini sai nostettua sillä laukankin tienpätkällä ja niin olin vakuuttunut,että tämä se on.Myyjä kehui nimenomaan hevosta laiskaksi ja tosi ystävälliseksi.
Meillä Nipukka toimi ensin pelkästään minun ratsuna.Kentällä kulkeminen täytyi opetella,eikä se alussa maittanut Nipukalle ollenkaan.Hiljaa edettiin ja palkittiin pienistäkin edistysaskeleista.Itsellänihän ei ollut siinä vaiheessa juurikaan kokemusta nuoren hevosen ratsutuksesta.Varsinaisesti ratsastuksen edistyneemmät opit sain silloiselta puoliverihevoseltani Penniltä (Emperor).Ulkopuolisia ohjaajia käytin myös meillä antamassa tunteja niin itselleni,kuin muillekkin tallin ratsastajille.Kovalla sisulla ja periksiantamattomuudella Nipukasta kehittyi todella kiva tuntihevonen jo vähän edistyneemmille ratsastajille.Sunnuntait oli pyhitetty maastolenkeille.Loppuaikoina Nipukka toimi moitteettomasti pikkulapsille talutusratsastuksessakin.Luonne oli kuin partiolaisella;aina valmiina!
Yllä olevan kuvan ottanut Oona L.
Suunnittelin,että kun lapset kasvaa niin Nipukasta on meille vuosiksi ratsua.Minulle puskamaastoiluun ja lapsille kentän kiertämiseen.Mutta haaveet romuttuivat 16.2.2013,jolloin ystävämme jouduttiin nukuttamaan pois suolen asennonmuutoksen vuoksi.En ikinä olisi halunnut hevoselleni näin kovia tuskia,minkä tilanne toi.Suurin osa hevosrakkautta meni Nipukan mukana,joka ei koskaan enää palaa samoihin saappaisiin.
Toinen suomenhevosystävämme Tupla-Curre,joka myytiin meiltä v.2010 Kuortaneelle maastoilukäyttöön on myös kuollut.Huvikseni selailin Hippoksen hevostietojärjestelmää ja silmiini hyppäsi tälläinen ikävä kohta.Tuli tupla-kyyneleet silmiini,kun ajattelin,että siellä ne nyt ovat molemmat ja samana vuonna lähteneet.
Yllä olevan kuvan ottanut Oona L.
Paljon on hyviä muistoja ratsastustallin vuosilta.Hevosia/poneja itselläni on ollut yhteensä 9 kpl.Heistä elää vielä ensimmäiset eli meillä tallissa asuva Rölli-poni
24- v sekä myyty LV-tamma Glory Days 24-v (jossain päin Suomea). 
Tulipa itsellekin paljon hyviä muistoja mieleen teillä vietetyistä kesäleireistä ym. tätä lukiessa :)
VastaaPoistaHei Miia!
PoistaKiva,kun sinäkin pistäydyt täällä.Nyt ovatkin vanhat tutut tallilaiset ottaneet yhteyttä ja se tuntuu mukavalta:)
-Sari
Heippa! löysin sun blogin aivan sattumalta ja oli pakko kaivaa koneelta heti esiin vanhoja omia ottamia tallikuvia esiin :) ihania muistoja ! Ikäväkin, Currea varsinkin ;) :)
VastaaPoistaMoi Oona! Mukavaa,kun löysit tänne.Yksi syy tämän blogin pitämiselle olikin,että vanhoja talliaikoja voidaan muistella ja jos jotain kiinnostaa tietää mitä meidän elämään nykyään kuuluu.Hyviä muistoja on jäänyt meille ja monelle muulle;)
VastaaPoista-Sari